Syntikirja.

Jotenkin osa mun ystävistäni on jo vuosia kunnostautunut kirjojen ostamisessa lahjoiks. Toki kirjat on oikein mukava lahja, mutta silloin kun saa 18-vuotiaana "Säännöt - miten vangita herra oikean sydän" (naisille, joilla on takanaan liuta epäonnistuneita miessuhteita) tai viisi vuotta myöhemmin Katja Kallion Syntikirjan, jonka takakansi alkaa tekstillä "ei kenenkään rakkauselämä kestä päivänvaloa", niin väkisin joutuu miettimään miksi juuri ne kirjat. Tai oikeastaan mikä pahinta, asia on päivänselvä, taidan olla nainen, jolla on takanaan liuta epäonnistuneita miessuhteita ja se jos mikä on asia, jota ei välttämättä kaíkissa tilaisuuksissa kannata tuoda päivänvaloon.



Jos kirjoittaisin oman syntikirjani, sen pituudeks tulis niin miljoona sivua, että paksuin omistani teos Pharmaca Fennica hälvenis sen rinnalla. Lisäks sitä ei voitais julkaista, koska ei kenenkään rakkauselämä kestä päivänvaloa, eikä varsinkaan mun. Ja jos kirjoittaisin sen jollain taitelijanimellä, niin kukaan tuskin uskois, että se olis totta. Ainakin toivon, ettei kukaan uskois. :D

Yritän miettiä tässä elämäni pahimpia syntejä, lopulta ne ei ehkä edes ole sen kummempia kuin muidenkaan, mutta yhdeksi kirjaksi yhdistettynä niistä vois kuitenkin saada ihan hyvän tarinan. Etenkin jos ottaa huomioon mun muutoin vakaan (?), oksettavan keskiluokkaisen elämäni, jonka suurinta arjen luksusta on Stockmannin tiskiltä haettu päivällissalaatti.

Loppujen lopuksi uskon, että jokaisen ihmisen elämä on enempi vähempi syntinen, eikä omani sieltä pitkässä juoksussa kaiketi erotu. Kerrankos (tai kaksi) sitä nyt herää alaikäisen vierestä, joskus kaverin poikaystävän sängystä tai joskus sieltä, mistä ei todellakaan haluaisi herätä. Mutta kaikesta selviää, kun muistelee Anne Nybergin oppeja; sitä sattuu, kaikille. Miksei kuitenkaan mun kaveripiirissäni kenelläkään muulle?

Minulla on minulle sopiva mies.

Aamuisin Suomipopin tajuuksilla vaeltavat saattoivat kuulla tuon otsikon lauseen muistaakseni viime viikolla Aamulypsyssä. Aamulypsyn Petra on päättänyt löytää miehen ja sai apua siihen joltain "meediolta". Kuulemma siis pitää vaan ajatella jotain asiaa niin kauan, että se toteutuu. Ja tuo "minulla on minulle sopiva mies"-mantra kuulemma on paras, jos halajaa löytää miehen. Perustuu kuulemma siihen, että kun ajattelee noin, alkaa uskoa siihen ja lopulta se toteutuu. Testi on käynnissä... Testausta helpottaakseni laadin ystäväni armollisella avustuksella miestilauksen vuodelle 2010.

"Suhde on pysyvä niin kauan, kuin haluan, että se on pysyvä."
Ajattelin ensin koota sen listan tähän ylös, mutta kaikkine kohtineen se on aika pitkä ja toisaalta allekirjoittanut on kovin helposti tunnistettavissa. Kuitenkin jos tiedätte jotain 21-29-vuotiasta urheilullista blondia, joka on kärsivällinen, hauska ja rehellinen, ilma- tai tulimerkkinen, eikä harrasta kalastusta tai ole kenenkään isä, niin let me know. Noi nyt oli toki vasta alkusoittoa sille listalle. Toisaalta se lista ei oo mitenkään kovin pinnallinen, koska ei siinä edes vaadita, että mies on komea. Tosin ei siinä myöskään lue, että miehellä tulee olla kädet, jalat, pää ja peenis, mutta se on itsestäänselvyys. Ja samaan itsestäänselvyyksien sarjaan menköön se, että mies on mun silmissäni komea.

Minulla on minulle sopiva mies... Mutta missä helvetissä?