Kuka lohduttaa toista naista?

Matkalla sattuu ja tapahtuu, onneksi omassa elämässä kuitenkin useimmiten tapahtuu huomattavasti enemmän kuin sattuu. Seuraava aihe ei omaa elämää onneksi ole koskettanut todellisuudessa ikinä, mutta erään kerran on kyllä kolahtanut aika kovaa.

Yleisesti ottaen vannon rehellisyyden nimiin melko pitkälle, oikeastaan kaikessa. Muutaman vuoden kakistelun jälkeen sain tunnustettua myös parhaalle ystävälleni asian, jota olin miettinyt enempi vähempi aina. Näinpä ollen vaikka jollakin tapaa moraalittomissa "suhteissa" on oma viehätyksensä, tulee niistä useimmiten myös pahemman luokan tunnontuskia. Viimeisintä ei lasketa, koska siitä en aio hiiskua sanallakaan, en vaikka päätä lyötäis pölkylle.

Jotenkin on kuitenkin vaikea kuvitella, että kukaan "ryhtyisi" "toiseksi naiseksi" ihan omaksi ilokseen. Omassa elämässä ainakin ainoa tilanne, jossa moiseen suostuisin, olisi se, jossa se jonkun toisen ihku poiccis tuntuisi myös siltä omalta one and onlylta. (Tarkoitetaan tässä nyt toisella naisella pidempää aikaa kuin yhtä yötä.) Vaikka pidemmän päälle voisiko sitä luottaa kehenkään, joka olisi pettänyt exäänsä mun kanssani? No, onneksi ei suinkaan ole tarvinnut moista ruveta miettimään, vaan sen sijaan vähän keräillä palasiaan, kun toinen osapuoli onkin palannut sinne mistä lähtikin.

Onneksi niitä tilanteita ei ole tosiaan omalle kohdalle juuri sattunut, mutta toki yleisesti maailmaa seuranneena on aina yhtä vaikeaa ymmärtää miksi vihat saa niskaansa aina se kolmas osapuoli, sen oman kumppanin sijasta? Se, että herään varatun miehen vierestä kertoo toki jotain minusta, mutta enemmän se kertoo mielestäni siitä miehestä ja sen sitoutumisesta parisuhteeseensa. Ite oon päättänyt jättää näissä tapauksissa sekä rehellisyyden, että omantunnon kotiin, ei se suremalla muuksi muutu!

Ja vihdoin otsikon aiheeseen. Onhan toki niinkin käynyt, että itseä on siinä pelissä sattunut, kerran vuosia sitten pahemminkin. Silloin tuntui todella epäreilulta saada vihat sen lopulta sen suhteen molemmilta osapuolilta samalla, kun vihasi itseään joka kerta peiliin katsoessaan koska ei kelvannut. Tottakai ystävät pysyivät ympärillä ja ymmärsivät, mutta olihan ne ystävät sillä petetylläkin ja lisäksi sillä oli sitten se molempien himoitsema mies ja kaikkien sympatiat. Niitä hetkiä, joita toivon, että en enää ikinä kohtaa. Muutama aamu takaperin tuntui pelottavan hyvältä varatun miehen vieressä, mutta onni onnettomuudessa on, ettei siinä ole lainkaan potentiaalia mun kolmen lapsen isäksi tai aviomieheksi. Joten täytyy jatkaa seulontaa, ilmeisesti tällä tutulla taktiikalla karsien pois niitä, joka SE ei ainakaan ole.