Lepäsin sun käsissä, minulle niin väärissä.

Taustoilta: Kyseessä ei siis ole suhde, ei ennen, nyt tai koskaan. Paitsi ehkä seksisuhde, mutta kun se on niin kamala sana.

Milloin voi sanoa olevansa yli?

Mietin tätä kysymystä tässä yhtenä aamuna. Takaraivossa jyskyttää se, että neljän vuoden (...) enempi vähempi toisessa ihmisessa roikkumisen jälkeen on pian kulunut kuitenkin jo vuosi (!) ilman yhteisiä öitä. Toisaalta tuntuu, että totta helvetissä mä olen yli ja monella tapaa tietenkin olenkin. Kyseinen henkilö ei enää täytä journalini sivuja, ole jokaisen yhteensopivuushoroskoopin ensimmäinen esimerkki ja oikeastaan mikä tärkeintä; tapaaminen ei tunnu samalta kuin joskus.

MUTTA. Vaikka a) ymmärrän, ettei siitä koskaan tule mitään suhdetta ja b) vaikken haluaisi siitä ihmisestä sen kummemmin omaa kumppania kuin isää yhtään kenellekään, niin on silti välillä tuhottoman vaikeaa tavata. Nykyisin luojan kiitos enemmän huomaan ne kaikki ärsyttävät piirteet, esimerkiksi sen, että siitä toisesta ei vaan saa kokonaista lausetta irti ilman, että hakkaa päätä(nsä) seinään. Huolimatta siitä, etten koskaan (niinkun ei kukaan muukaan) ole ollut mikään ainoa nainen tämän ihmisen elämässä, niin silti välillä ärsyttää se, etten ole enää edes yksi monesta. Huolimatta siitä, että tässä tapauksessa voisi melkein sanoa, että se on ainakin osittain oma, itsesuojelusyistä tehty päätös. Ja siitä, etten tiedä ehkä mitään enemmän säälittävää kuin halun olla edes yksi osa haaremia.

Ei auta muuta kuin elää siinä vakaassa uskossa, että vielä tulee ihminen, jonka kanssa oleminen tuntuu vielä aamullakin hyvältä. Tässä yllämainitussa tilanteessa kuin ei aina ole niin ollut ja silti olen antanut saman kuvion toistua näin pitkään. Kyllä ihminen on tyhmä. Mutta onneksi olen jo kohta vuoden ollut edes aavistuksen verran fiksumpi, mm. sille otetaan muutaman viikon päästä oikein urakalla. :D En ehkä ole täysin yli, mutta matkalla oikeaan suuntaan, ehdottomasti.


Sun täytyy tanssia
kuin kukaan ei katselis
Sun täytyy laulaa
kuin kukaan ei kuuntelis
ja elää ja rakastaa
kuin se ei koskaan sattuis

Yllä oleva kuva, sekä teksti molemmat eräitä suosikkejani, vaikkei tuo ehkä paras muoto tosta runosta olekaan.