Se Oikea.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan käsite, joka suhteessa omaan elämään on vuosien saatossa muuttunut jos jollakin tavalla. Lähtökohta on se, että musta olis aivan ihanaa, jos voisin vakaasti uskoa siihen, että on olemassa vain yksi ja ainoa the one. Mutta sitten tulevat ne sata muttaa:
- Entä jos en ikinä tapaa sitä? (Jos se vaikka on toiselta puolelta maapalloa)
- Mistä tunnistan sen? (Mitä jos se menee vahingossa sivu suun?)
- ENTÄ JOS SITÄ EI VAAN OLEKAAN?

Tällä hetkellä on tullut siihen tulokseen, että on olemassa huonoja, hyviä, sopivia ja elämän rakkauksia. Se, että joku henkilö on minulle täydellisen sopiva juuri nyt, ei tarkoita sitä, että kymmenen vuoden päästä edelleen täydentäisimme toisiamme sillä tavoin, kuin sitä elämänkumppaniltaan toivoo. Olisi jotenkin kurjaa ajatella, että jos yksi suhde ei toiminut, niin se saattoi silti olla Se Oikea, jota parempaa ei tule. Tottakai toivoisin, että löytäisin ihmisen, jonka viereltä ei olisi kiire pois nyt, kymmenen vuoden päästä tai oikeastaan ikinä. Mutta en halua ajatella, että on olemassa vain yksi ihminen, joka olisi minulle täydellinen.

Elämä ja ihmiset muuttuvat, muissakaan ihmissuhteissa kaikki eivät pysy mukana niissä muutoksissa. Sanotaan, että tosiystävät pysyvät mukana, mutta minulta ainakin löytyy paljon ystäviä, jotka kuitenkin ovat jääneet matkaan varrelle. Enkä halua ajatella, että ystävyys heidän kanssaan olisi ollut jotenkin huonompaa, siitä ei vain ollut seuraamaan perässä elämänmuutoksia. Silti se oli minua täydentävää ja voimaannuttavaa tosiystävyyttä siinä hetkessä. Tämä sama ajatus siis elättää minua myös sumpliessani kaikkien urpojen joukosta sitä ihmistä, joka voisi tässä ja nyt olla sopiva minulle. Minua varten ja ennen kaikkea minun kanssani. Ja jos joskus tulee aika, ettei hän ja minä enää olla toisillemme ja toistemme kanssa sopivia, niin elämä jatkuu. Se ei poistaisi sitä mitä meillä on ollut, vaan olisi toivottavasti hyvä muisto siitä, miten onnellista elämä on ollut. Kaunis ajatus, liekö sen toteutuminen mahdollista. Kuitenkin toivoisin, että osaisin päästää irti silloin, kun on sen aika.