Menneisyys nykyhetkessä.

Yleistä: Kuulemma esittelytekstistä voisi luulla (jollei paremmin tietäisi), että tässä on allekirjoittaneella nyt kuitenkin vihdoin ne häät tiedossa. Ei pelkoa, päivittelin tuota blogin kuvausta ja siitä toivottavasti saa vähän paremmin irti sen ajatuksen, mitä tämä blogi toivottavasti tulee olemaan. Ei todellakaan mitään kutsukorttien suunnittelua, enemmänkin varojen yli shoppailua ja darran hoitovinkkejä. Sattuneesta syystä allekirjoittanut kuitenkin haluaa säilyttää anonyymiteettinsä, olen kuitenkin kunniallisessa työssä, vaikka muutoin vähemmän kunniallinen olenkin.

Törmäsin tässä taannoin aivan käsittämättömään ilmiöön, jossa poikaystävä on järjettömän mustasukkainen tyttöystävän menneisyydestä. Kaiken lisäksi tämä menneisyys on ihan täysin _normaali_, yksi seurustelukumppani ja päälle "pientä" säätöä, ei todellakaan mitään rasian aukomista jokaiselle vastaantulijalle. Mutta poikaystävän (jolla toki oma historiansa on, mutta eihän sitä varmaan lasketa, koska se on mies) onkin vaikea elää, kun ajattelee, että joku muu on koskenut hänen naiseensa ennen häntä. Tällä meiningillä jokainen ystäväpiirini sinkkunainen on tuhoon tuomittu loppuelämäkseen, ite etunenässä voin vaan mennä luostariin anomaan armoa, koska mulla on menneisyys.

Ite ainakin ajattelen, että asiat sattuu ja tapahtuu, koska ne sillä hetkellä tuntuu hyviltä ideoilta. (Okei, joskus ne ei tunnu silläKÄÄN hetkellä hyviltä ideoilta.) Mutta jos joku minulle olisi joskus kertonut päivämäärän, jolloin tapaan elämäni miehen, niin ehkä olisin toiminut toisin. Mutta sitä päivämäärää ei edelleenkään kukaan osaa määritellä, enkä kuulu niihin ihmisiin, jotka istuu kotona odottamassa, että postinjakaja rakastuis muhun. Kun pitää vauhtia elämässä, niin joskus tulee astuttua ohikin, mutta mitä sitten? Se on elämää. En minä ainakaan elä tai halua elää odottaen, että eteen tulisi jotain vielä parempaa. (Ei sillä, etteikö useimmiten olisi aika helppokin löytää jotain parempaa.) Omassa elämässä on välillä tullut hyvinkin selväksi se mitä EN ainakaan halua, mutta pitipähän sekin kokea.

Toivotaan, että jos tässä ite joskus rakastuu, niin se oma ukko on vähän armollisempi tai se tarina jää hieman lyhyeks, jos mun menneisyyteni rupee sitä riivaamaan. Ite pidän tärkeenä sitä mitä tekee sitten kun on tavannut jonkun spesiaalin, en sitä mitä on tehnyt ennen sitä. Hei ihmiset voi muuttua. Lisäks ainakin ite oon tehnyt useamman ohisektorin ja uskon ymmärtäväni paremmin mikä on superbonussektorin arvo. ;)

Ps. Kuvassa vähemmän mustasukkaista väkeä Pihlajakadulta. :D